Mietteitä Oilers-kaudesta

Täytyy heti tähän alkuun todeta, että alla oleva kirjoitus on vain ja ainoastaan allekirjoittaneen oma näkemys Oilersin kaudesta 2006-2007 eli kyseessä ei ole mikään seuran virallinen kannanotto menneeseen salibandykauteen. Ja tähän kun vielä lisätään se tosiasia, että en toimi virallisesti Espoon Oilersin palveluksessa, niin ei kukaan pääse syyttämään ainakaan kotiinpäin vetämisestä tai omiensa arvostelemisesta, vaikka liigajoukkueista oma sydän sykkiikin Oilersille.

Espoon Oilersin miesten edustusjoukkueen taival päättyi siis tällä kaudella täydelliseen mahalaskuun jo puolivälierissä Tapanilan Erää vastaan. Otteluvoitot Erälle 3-2 ja ratkaiseva viides peli Tapiolassa oli salibandyviihdettä parhaimmillaan, vaikka siinä ohraisesti kävikin kotijoukkueen kannalta. Tälläisiä jännitysnäytelmiä ja tasoltaan yhtä laadukkaita pelejä kun näkisi enemmän kauden aikana, niin yleisömäärät kasvaisivat räjähdysmäisesti salibandyrintamalla. Ja se täyteen ahdetun urheiluhallin yleisö eli niin loistavasti pelissä mukana, että ei paremmasta väliä!

Ja sitten niihin kuuluisiin pieniin marginaaleihin. Kun noin kaksi tasavahvaa joukkuetta iskivät vastakkain, niin kyseessä oli todellakin millimetreistä ja sadasosista, kun puhutaan esimerkiksi viidennen ottelun ratkaisuhetkistä. Muuan Markus Bollström meinasi kaataa yksinään koko Tapanilan Erän jatkosta, niin huikeaa oli varsinkin hänen kolmannen erän pelinsä kyseisessä ottelussa. Ja sama mies oli ratkaista ottelun jatkoajalla kun hän pääsi nokikkain Jani Naumasen kanssa, mutta jostain ihmeestä ilmestyi aivan viime tingassa Naumasen käsi pallon tielle, kun se oli jo vierimässä maalin perukoille.

Tämä oli vain yksi esimerkki siitä kuinka pienistä marginaaleista tässä ottelusarjassa oli todella kyse. Mutta on myös jatkettava heti samaan hengenvetoon, että oikea joukkue meni tästä otteluparista jatkoon, sillä Erästä huokui ulospäin selvästi kovempi halu voittaa ja ennenkaikkea kova halu tiputtaa hallitsevat mestarit jatkosta, varsinkin kun Oilers vielä valitsi juuri Erän vastustajakseen pleijareihin. Yksi avainkohta ottelusarjassa oli myös se, että Oilers ei saanut missään vaiheessa kuriin Erän ykkösviisikkoa ja varsinkin Joni Niiranen esitti ajoittain huikeita otteita kentällä. Onnittelut vielä Tapanilan Erälle seuran parhaasta saavutuksesta tähän asti miesten puolella!

Mikä meni pieleen tällä kaudella Oilers?

Moni muu seura olisi varmasti tyytyväinen viidenteen sijaan salibandyliigassa, mutta kestomenestyjä Oilersille se luokitellaan lähes katastrofiksi. Ja onhan kyseessä tietenkin kova pettymys kun mestaruutta seura kuitenkin puolusti ja runkosarjassakin tuli toinen sija heti SSV:n jälkeen. Eikä sitä pettymystä ole kukaan yrittänytkään kiistää millään tavoin, päinvastoin.

Mielestäni siemenet tähän huonoon kauteen kylvettiin jo joukkueen rakentamisvaiheessa eli pelaajahankinnoissa. On tietysti helppo olla jälkiviisas, mutta kyllä Oilersin hyökkäyskalusto oli tällä kaudella aivan liian yksipuolinen materiaaliltaan. Jos nyt puhutaan esimerkiksi niinkin tärkeästä asiasta kuin liikkeestä salibandyssa, niin Markus Bollströmiä lukuunottamatta Oilersin hyökkääjien liike oli erittäin rajoitteista eli liian paljon samantyyppisiä pelaajia vilisi öljymiesten hyökkäyskalustossa tällä kaudella.

Esimerkiksi nimet Jokela, Halko, Kuronen, Salutskij, Järvinen, Hintikka, Rännäli, Lehikoinen. Nämä kaikki ovat tietenkin kovan luokan pelimiehiä, mutta liike ei ole se heidän vahvuutensa vaan ne ovat aivan muut asiat kullakin pelaajalla. Tässä mielestäni yksi merkittävä osatekijä eli joukkueen rakenne liian yksipuolinen. Vaikka Hexi Arteva totesikin, että Oilersin pelaajat ovat kunnoltaan maan ykkösjengi, niin se ei auta siinä tilanteessa kun pelinopeutta puuttuu kentältä liikaa.

Mestaruuskrapula?

Runkosarjan peleissä joukkueen peli jo oireili ajoittain liiallisesta tyytyväisyydestä ja jopa hieman ylimielisyydestä. Mutta jokainen kuitenkin oli varma siitä, että kun tosipelit alkaa niin homma asettuu taas uomiinsa ja peli käy taas kuin tanssi. Näin ei käynyt. Toki oli ajoittain runkosarjassakin erittäin lupaavia jaksoja ja muutaman kerran näytti jo siltä, että nyt diesel-moottori vaihtuu bensiinikäyttöiseen, mutta se ei tällä kaudella vaan riittänyt loppuun asti.

Pettymykset jatkui myös Euroopan Cupissa ja YleX-cupissa, mutta näissä molemmissa turnauksissa oli kuitenkin nähtävissä sitä vanhan kunnon Oilersia, joka pelaa taitojensa mukaisesti laadukasta salibandya. Tällä kaudella vaan onnikin oli jo hylännyt espoolaiset, sillä nämä pienet marginaalit molemmissa cupeissa kääntyivät molemmilla kerroilla öljymiehiä vastaan.

Mutta se on varma asia, että ensi kaudella ei ole minkäänlaista mestaruuskrapulaa ainakaan. Tämä on vaan pakko kääntää voitoksi koko seuraa ajatellen ja ehkä tämä oli sopiva herätys myös koko Oilersin organisaatiolle, että töitä on tehtävä jatkossa entistä kovemmin jos mielii vaalia niitä menestysperinteitä, johon vaativat Oilers-kannattajat on totutettu viime vuosina.

Valmennus

Viime kaudella Oilersin mestaruuteen valmentanut Akseli Ahtiainen vetäytyi valmennushommista ja tilalle nousi tuttu mies "kakkosvalmentajan" roolista eli Petteri Nykky, jolla on tietenkin myös Suomen miesten maajoukkue kontollaan. Nykky sai Oilersiin kakkosvalmentajakseen vanhan maajoukkueratsun Petri Huttusen ja tämä yhteistyö herättikin mielenkiintoa mediassa ennen kauden alkua.

Itse näin n.15 Oilersin ottelua tällä kaudella ja täytyy sanoa, ettei siellä vaihtoaitiossa ainakaan liikaa kommunikoitu keskenään tai pelaajien kanssa. Tottakai kaikki pelilliset asiat on jo sovittu erittäin tarkaan etukäteen ja valmentajien vaikutusmahdollisuus pelin aikana on melko vähäistä, mutta jotenkin valju maku minulle jäi tämän valmentajakaksikon yhteistyöstä.

Heittäisin myös ilmoille sen kysymyksen, että onko Nykyllä itsellään vielä annettavaa Oilersille ja onko hänellä vielä todellista palavaa halua saada Oilers menestymään, vai onko otteissa jo hieman leipiintymisen makua? Tähän tietää vastauksen ainoastaan Petteri Nykky itse, joten sitä ajatuskulkua on turha jatkaa tämän pidempää.

Pelityyli

Oilers sai kyseenalaista mainetta joukkueena joka rymistelee, pelaa sikaa ja on ns. äijäjoukkue. Osa maineesta tuli varmaan ihan aiheestakin, mutta kyllä osa näistä oli myös suurta propagandaa. Asiassa on todella suuri ero siinä vaiheessa kun puhutaan kovista ja oikeista otteista, kun niitä verrataan koviin ja tahalliseen väärin pelaamisesta seuraaviin törkeyksiin.

Mielestäni tuollaisen "kovistelu"-pelityylin aika on jo ajanut ohi myös täällä Suomessa ja voidaan jopa sanoa, että se näyttää katsomoon melko surkuhupaisalta näytelmältä. Kyllä kaikki tekeminen pitää lähteä edelleen pelillisen tason nostamisesta vielä ylemmälle tasolle, sillä se on se paras myyntivaltti myös koko salibandyliigalle.

Ehkä kuitenkin eniten minua kauden aikana Oilersin pelissä ihmetyttivät lukuisat suunsoitto ja jälkitilannejäähyt, joita tuli jopa vielä pleijareissa asti. Sillä olin varma siitä, että nämä jäähyt loppuvat Oilersin osalta runkosarjaan, mutta sama tahti jatkui vielä pleijareissakin. Se oli melko yllättävää kokeneelta joukkueelta ja kaikkea ei voi aina laittaa tuomareidenkaan piikkiin valitettavasti.

Tässä sitä kritiikkiä tuli "omille" enemmän kuin lääkäri määrää, mutta täytyy aina muistaa, että kulta oli tavoitteena kolmessa eri tapahtumassa ja yhteenkään näistä ei joukkue yltänyt. Joten kausi oli suuri pettymys, ei siitä mihinkään päästä. Mutta allekirjoittanut ainakin uskoo vakaasti, että ensi kaudella kaukalossa nähdään nälkäinen, menestystä janoava ja taisteleva Oilers! Sitä odotellessa mukavaa kevään jatkoa kaikille lukijoille ja palautetta saa edelleen laittaa tähän: